Tultiin kalasta

Iltapäivällä lueskelin kauniissa auringonpaisteessa pihapiirin kukkaloiston edustalla. Ukki lähti nyt vuorostaan käymään kaupassa (1,7 km päässä), hakemaan perunoita, joita minä unohdin ostaa. Ukki muisti ostaa xylitol purkaa, jonka vinkkasin vielä ennen lähtöä, ja makkaraa - mutta ei perunoita.


Joimme iltapäivä kaffet (teet) Pågenin korvapuustien kera ja suuntailimme sitten rantaan.


Paikka näytti lupaavalta, mahtavat rantakaisikot ja vesi melko kirkasta, ainakin jos Kallaveteen vertaa. Uimapaikka hyppypaikkoineen oli odottavan näköinen. Vesi ei kyllä tunnu kovin kylmältä, hm.
Mökkejä oli harvakseltaan. Jossain äänteli kurki. Heittelin ensin Krokodililla, vaihdoin sen Professoriin, jossa oli kuitenkin koukku väärässä päässä (olin kalastanut uistimella väärin päin, eipä ihme kun ei ole tärpännyt, mur) ja vaihdoin sitten oikein päin olevaan Professoriin, sitten vielä isoon vaappuun. Ukki souteli hiljokseen ja minä heittelin. Yhden kerran iso ahven tavoitteli (varmana oli) uistinta, mutta siihen tapahtumat jäivät. Käytiin vanhat kalajutut läpi ja niissä kalat olivat taas hiukka kasvaneet (hih).


Krakovan makkarat mielessämme nousimme pyörille ja suuntasimme kotitalolle. Lehmät omenapuitten siimeksessä katsoivat meitä tietävän näköisinä. Kotiportilla meitä odottivat viehättävät hevoskastanjat.

Kotipihalla oli myös karviaisia, musta- ja punaherukoita sekä niitä omenoita, joita on täälle Getassa myös mahtavina viljelminä. Laitoin marjat ja omput kattilaan ja tein hilloa huomiselle kaurapuurolle. Kaurapuurossa ei ole ruotoja, , nih!