Kaunis kesäpäivä saaristossa

Matka alkoi edetä vääjäämättä. Vaikka pyöräteitä ei ollut, ei autoista ollut isompaa ongelmaa. Niitä meni varsin vähän ja yleensä ryppäänä lautan kulun mukaan. Huomasimme hirveän vahingon: Emme olleet käyneet vielä avajaispullakahveilla. Vuosnaisissa (Osnäs) oli kuulema kahvila. Kustavista ajeltiin ensin pari kilsaa, sitten oli pieni lauttamatka ja sitten 6 km ja tultiin Osnäsiin, ja aurinko paistoi. Kylläkin pilviä oli ilmaantunut, mutta poutapilviähän nuo.

Ensimmäisenä ajoimme lauttarantaan ja tsekkasimme lautan lähtöajan. Se oli vasta 13.20, johon oli aikaa pari tuntia. Valittavissamme oli kaksi paikkaa. Menimme siihen, joka näytti punamullalle maalatulta, Vuosnaisten meriasemalle. Astuimme portista peremmälle, luimme merta ja saaristolaisuutta henkivät ilmoitustaulutekstit ja putkahdimme aurinkoiselle suojaiselle terassille, josta oli näkymä satamaan. Paikka näytti oikein lupaavalta.

Kellon kalina ilmoitti, että ruokapöytä olisikin jo katettu. Niinpä vaihdoimmekin kahvittelut ruokailuun seisovasta noutopöydästä. Ruuat maksettiin painon mukaan. Kasasin itselleni kalalautasen, joka näytti hyvältä mutta maistui aivan todella hyvältä. Nam, savusiika, katkarapupikkelsi, sitruuna-ahven, tomaattilohi ja ne saariston etikkasilakat. Kyytipojaksi saariston mustaa leipää ja vettä. Annos maksoi 6 euroa 20 senttiä.

Vielä hieman auringottoa sataman laiturille ja sitten lautta jo tulikin. Tämä ei ollutkaan mikään keltainen Hailuodon lautta vaan iso valkoinen laiva. Sillä aikaa kun muut suorittivat lauttamaksuja (6 euroa moottoripyörältä ja 15 euroa autolta) me taluttelimme pyörät laivaan ja aloimme tutustua alukseen. Yläkannelle kun nousi oli siellä penkkejä ja iso katettu tila ikkunapöytineen ja kahvila. Siispä kahvi-teekupposille nauttimaan luodoista ja lintuparvista. Ehdimme vielä kannellekin katselemaan maisemia. Reitti vaikutti varsin mutkaiselta, siinä määrin läheltä laiva väliin meni luotoja ja saaria.

Olimme nyt saapuneet Brandöhön. Tämä oli kapea pitkulainen saari, jonka läpi kulki 20 km pitkä hieman punertavaa asfalttia oleva kapea tie. Mänty oli käynyt jo selvästi matalaksi, maastossa näkyi katajikkoa ja kallioita. Tien varsissa lenteli sitruuna ja nokiperhosia. Vähän väliä oli siltoja, joista näkyi haukisen näköisiä kaislikkoja. Yritin selittää isäukolle, että Ahvananmaan nimi tulee siitä kun on se sanonta "Anna Antti Ahvenoita". Sen kantasana on "ahvena" ja sitä tulee sitten niin kun ahvenanmaa. Ukki väitti sinkeesti että se ainoo oikee muoto on "Anna Antti Ahvenia" ja et ei se voi tulla siitä ja sitä me sit jankattiin semmonen 15 kilsaa.

Asutus Brandössä näytti vähäiseltä ja vääjäämättä valuimme kohti saaren eteläkärkeä, josta lähtisi pisin lauttareissumme Torsholmasta Ahvenanmaan Hummelvikiin.